Kirjoittaja milja90 » 20.12.2015 01:51
Kiitos, Vieras, kirjoituksestasi. Se oli oivallista ja avartavaa luettavaa, kiinnostavaa.
Tuo itsetunto sanana kummittelee mielessäni varmaankin siitä syystä, että siitä olen joskus kuullut tai sen puutteesta minua haukuttavan. Ja varmaan koska välitin ihmisestä, joka minua haukkui niin otin tuon asian aika vakavasti, se jotenkin musersi minut.
Loukkaannun helposti. En tiedä loukkaannunko varsinaisesti siitä, mitä minulle sanotaan vai siitä, miten sanotaan ja mikä pyrkimys loukkaajalla on. Minua loukkaa kaikenlainen toisen lyttääminen, mutta otan sanat useimmiten kai kirjaimellisesti ja en millään osaa vierittää sitä syytä niin, että loukkaajalla ei ole kaikki "inkkarit kanootissa". Minä otan kritiikin vastaan siten, että minä pyrin kehittymään. Onko tämä sitä huonoa itsetuntoa? Se, että ottaa asiat henkilökohtaisesti, itkee herkästi ja odottaa vain tulevia loukkauksia muilta ihmisiltä ja kulkee varuillaan kokoajan, jos jostain puskista tuleekin joku tyyppi ja alkaa latelemaan ilkeyksiä ties mistä. Vai olenko ollut vain tekemisissä erittäin pahoinvoivien ihmisten, jopa narsistien kanssa, jotka ovat suoltaneet oman pahan olonsa minuun ja minä nyt kannan heidän/hänen tuskaansa.
Olen tuota itsetuntemusta harjoittanut, mutta kun en todellakaan tiedä että olenko siinä kehittynyt, mistä sen voi tietää? Tuntuu, että mitä enemmän sitä tavallaan harjoittaa sitä raskaammaksi askel käy. Tuntuu, että olisin muuttunut joksikin pieneksi muurahaiseksi. Vai voiko kyse olla sittenkin siitä, että minulla ei ole enää defenssejä tai egoa eikä mitään verukkeita. Minulla ei ole enää vaatteita, olen ihan alaston.
En tajua näitä juttuja en sitten YHTÄÄN........................Perkele!
Kiitos, Vieras, kirjoituksestasi. Se oli oivallista ja avartavaa luettavaa, kiinnostavaa.
Tuo itsetunto sanana kummittelee mielessäni varmaankin siitä syystä, että siitä olen joskus kuullut tai sen puutteesta minua haukuttavan. Ja varmaan koska välitin ihmisestä, joka minua haukkui niin otin tuon asian aika vakavasti, se jotenkin musersi minut.
Loukkaannun helposti. En tiedä loukkaannunko varsinaisesti siitä, mitä minulle sanotaan vai siitä, miten sanotaan ja mikä pyrkimys loukkaajalla on. Minua loukkaa kaikenlainen toisen lyttääminen, mutta otan sanat useimmiten kai kirjaimellisesti ja en millään osaa vierittää sitä syytä niin, että loukkaajalla ei ole kaikki "inkkarit kanootissa". Minä otan kritiikin vastaan siten, että minä pyrin kehittymään. Onko tämä sitä huonoa itsetuntoa? Se, että ottaa asiat henkilökohtaisesti, itkee herkästi ja odottaa vain tulevia loukkauksia muilta ihmisiltä ja kulkee varuillaan kokoajan, jos jostain puskista tuleekin joku tyyppi ja alkaa latelemaan ilkeyksiä ties mistä. Vai olenko ollut vain tekemisissä erittäin pahoinvoivien ihmisten, jopa narsistien kanssa, jotka ovat suoltaneet oman pahan olonsa minuun ja minä nyt kannan heidän/hänen tuskaansa.
Olen tuota itsetuntemusta harjoittanut, mutta kun en todellakaan tiedä että olenko siinä kehittynyt, mistä sen voi tietää? Tuntuu, että mitä enemmän sitä tavallaan harjoittaa sitä raskaammaksi askel käy. Tuntuu, että olisin muuttunut joksikin pieneksi muurahaiseksi. Vai voiko kyse olla sittenkin siitä, että minulla ei ole enää defenssejä tai egoa eikä mitään verukkeita. Minulla ei ole enää vaatteita, olen ihan alaston.
En tajua näitä juttuja en sitten YHTÄÄN........................Perkele!