Aikuisiän introvertismi

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
mietteliäs
Viestit: 27
Liittynyt: 01.02.2015 20:21
Paikkakunta: etelä-pohjanmaa
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja mietteliäs » 02.02.2015 00:13

niksuu93 kirjoitti:En voi sanoa että olisin ollut kovin sosiaalinen nuorempana/pienempänäkään (olen 21), mutta ehkä introvertti-luonteeni on kuitenkin tullut paremmin esiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Nuorempana kaipasin paljon kavereita, varmaan koska niitä ei käytännössä ikinä ole ollut. Nyt parikymppisenä muiden ihmisten kaipuu on lieventynyt huimasti ja pääosan ajasta viihdyn enemmän kuin hyvin yksin. Asiaan on vaikuttanut ennenkaikkea oman persoonani parempi ymmärtäminen, mutta myös itselle mieleisten asioiden ja harrastusten tuoma sisältö elämässä. Toki välillä (max. pari kertaa viikossa) sitä haluaisi viettää aikaansa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa, jos vain niitä jostain löytäs.

Ikäisteni yleisin harrastus on kuitenkin juominen ja baarit ja tämä kulttuuri ei itseäni voisi tippaakaan kiinnostaa. Muutenkin itse kaipaisin enemmän kahdenkeskistä tai pienessä porukassa tapahtuvaa läheisempää vuorovaikutusta kuin paikasta toiseen juoksemista. Esimerkiksi siis että laitettas ruokaa tai purtavaa ja vietettäs leffailtaa. Olen melko herkkä persoona, joten kaikki kovaääniset diskot ja muut ovat täysi turn-off. Kuitenkin juuri nämä paikat ovat ikäisteni ihmisten pääasiallisia kohtaamispaikkoja etenkin viikonloppuisin, joten tämä yhdistettynä introverttiuteen karkottaa taatusti ihmiset ympäriltäni.

Helpottavaa tosiaan lukea näitä muiden samanlaisten ihmisten kokemuksia. Vihdoin löysin todisteet sille, etten ole jotenkin viallinen tai muuten vain luuseri. Olen vain introvertti! :)
aivan samaa mieltä :) myöskin vasta introv löytänyt tajunneena voi sanoa

mietteliäs
Viestit: 27
Liittynyt: 01.02.2015 20:21
Paikkakunta: etelä-pohjanmaa
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja mietteliäs » 02.02.2015 00:20

INTPinson kirjoitti:
niksuu93 kirjoitti: Helpottavaa tosiaan lukea näitä muiden samanlaisten ihmisten kokemuksia. Vihdoin löysin todisteet sille, etten ole jotenkin viallinen tai muuten vain luuseri. Olen vain introvertti! :)
Miten niin vain? :D

niinpä niin. ei VAAN MYÖSKIN SUURELLA KUNNIALLA -MINÄKIN :D (kö?) ,,,<3

vgran
Viestit: 13
Liittynyt: 27.08.2013 22:27
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja vgran » 02.02.2015 23:16

Itse olen sitä mieltä, että jo pienenä oltiin introverttjä, sitä tiedostamatta. Näin aikuisiällä sitä vaan ei oikein uskoisi. Oli kyllä kavereita ja koulussa laaja kaveripiiri, mutta jostain syystä näin aikuisiällä parhaat hetket muistaa kun olin metsässä yksin, makasin suuren kiven päällä, heinävarsi suussa katselin kun pilvet pikkuhiljaa liitelivät silmieni ohitse. Ei yhtään tehnyt mieli mennä sinne nutalle ryhmän sekaan hihihohottelemaan.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 03.02.2015 21:50

mietteliäs kirjoitti:
INTPinson kirjoitti:
niksuu93 kirjoitti: Helpottavaa tosiaan lukea näitä muiden samanlaisten ihmisten kokemuksia. Vihdoin löysin todisteet sille, etten ole jotenkin viallinen tai muuten vain luuseri. Olen vain introvertti! :)
Miten niin vain? :D

niinpä niin. ei VAAN MYÖSKIN SUURELLA KUNNIALLA -MINÄKIN :D (kö?) ,,,<3
Hah! En tarkoittanut sanoa tuota mitenkään vähätellen. Nimenomaan VAAN sillä olen ylpeä introverttiudestani. :D

mietteliäs
Viestit: 27
Liittynyt: 01.02.2015 20:21
Paikkakunta: etelä-pohjanmaa
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja mietteliäs » 06.02.2015 23:32

Miten niin vain? :D[/quote]


niinpä niin. ei VAAN MYÖSKIN SUURELLA KUNNIALLA -MINÄKIN :D (kö?) ,,,<3[/quote]

Hah! En tarkoittanut sanoa tuota mitenkään vähätellen. Nimenomaan VAAN sillä olen ylpeä introverttiudestani. :D[/quote]


jeps ymmärsin kyllä asian juurikin niin positiivisessa ja huumori sävytteisessä mielessä :D millä myöskin siihen vastailin(rennolla meiningillä mennään)

mietteliäs
Viestit: 27
Liittynyt: 01.02.2015 20:21
Paikkakunta: etelä-pohjanmaa
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja mietteliäs » 08.02.2015 16:51

näitä muiden kokemuksi ja ajatuksia luettuani + introvertismin puolta mietittyäni

niin kyllähän sielä jotkin asiat todellakin aukee aivan erillä tavalla itselleen

en ole koskaan baareissa viihtynyt mielestäni kova meteli ja ennen kauhee tupakan sauhu häiritsivät no tuli kuitenkin hyvin harvoin käytyä niin maissa kuin ruotsin laivallakin mutta onnistuin kuitenkin vetäytymään omaan mailmaan näissäkin tilanteissa eli suljin "ärsykkeet" ulko puolelle ja lopputulos edellä mainittu :P = ja nytten introventti asia tosiaan selvitti käyttäytymiseni minulle itselleni varsin hyvin

ja kuten joku kirjoittikin pienemmät porukat voi tosiaan olla parempi yhtälö. koska tulen kyllä ihan hyvin toimeen toisien ihmisten kanssa vaikken niihin tilanteisiin (pää sääntöisesti)hakeudukkaan ja olenpa vielä varsin verbaalisesti lahjakaskin ja huumorin tajuinenkin.mikä selittää sen että aikoinani pärjäsin varsin hyvin puhelinmyyjänä :shock: :lol:

mutta sieläkin kyllä viihtysin muutaman ihmisen parissa en kauheessa laumassa ja töiden jälkeen kotiin ja siinä se sosiaalisuus tuolloin sitten olikin ihan riittävissä malleissaan( 7tuntia puhelimessa aktiivista puhetta varmasti kuulostaa hirvittävälle monestakin enkä ihmettele että se vei mehut mennessään minusta saati sitten nytten en enään siihen suostuisikaan/kykenisikään)

no tulihan sitä tässä muutama vuos sitten taas alettua liikkumaan enemmän ja aloitin pyöräilemään ja kävelemään pitempiä lenkkejä kunnon kohotus oli sielä taka ajatuksena joka onnistuikin. mutta kummasti vaan onnistuin taas "ihmisten" ilmoilla kovasti pyörineenä menemään omiin ajatuksiin ja sulkevani ulkoisia ärsykkeitä(mailman) pois

onhan siinä hyviä ja huonoja puolia koska aika ja matkat menee äkkiämmin pienemmällä vaivalla koska olet mietteissäsi. mutta taas toisaalta siinä saattaa mennä jotakin paljon ohikin koska et sitten kiinnitä niihin muihin ihmisiin tarpeeksi huomiota jotka olisivat saattaneet yrittää/haluta (saada huomiota)tutustua sinuun

olisihan heistäkin joku saattanut juurikin olla introventin kaltaisia tai sellaiselle sopivia ihmistyyppejä :o

ja kyllä introventteja varmaan pidetäänkin itsekkäinä,töykeinä,+mitä muuta mutta jos ihmiset ei tiedä introventti tyyppiä niin ei ne ymmärrä missä mennään ja toisaaltaan ymmärrän tämänkin koska vasta koko asiaan itsekkin vasta törmäsin.

mutta toisaaltaan taas jollet itse ole juuri mitään vailla ja toiset on niin oletko silloin itsekäs? ehkpä juurikin päin vastoin :roll:

se että ihmiset nyt ajattelee tietyllä tavalla että toi on itsekäs mää en tai toistappäin niin lähinnäkin voisi ajatella että kaikki ihmiset on itsekkäitä jotku ovat vain sen verran tyhmiä/ajattelemattomia että alkavat syyttämään se on sen toisen vika pakostikkin eikä itsessään ole mitään vikaa ;)

en siis lähinnäkään sano että joissakin on vikaa tai tietyissä on ja jos niin kaikissa = maan ja taivaan välissä niin menee tasa puolisesti viat ja erot jakoon :D

hmm ujous ei kanssa varmastikkaan kauheesti vielä asiaa auta en sitten tiedä onko se introventtien luenteen piirre yhteisenä piirteenä. vaiko ehkäpä eri variaatioina niin uskoisin tai tietysti eri tilanteissa koska itsestänikin löydän erillaisia puolia. ehkä paljonkin minkä lainen sen toisen luonne on kenelle juttelet,,,,,,,

joku kirjoitti jossakin palstalla ettei lääkäri ymmärtänyt sitä ja sen luonnetta kun oli sekavat piirteet(siis kaveri oli taistellut siinä introventin piirteitä vastaan ja yritti sitten saada ekxtroventin piirteet päälle väkisin) hankala homma ja ohimennen nytten kun olen joitakin asioita miettinyt niin ei ne lääkärit kauheen helposti pääse jutusta kiinni

itsellänikin ehkä saatoi olla juurikin joskus taistelua eri luonteen piirteiden kanssa ja ei sitä kyllä ymmärretty.. saati sitten kun menin lääkäriin ihan eri asioihin liittyen koska kovat äänet alkoivat ottamaan korviin ja päähän eli juurikin esim kaupassa ihmisten hälinä kärryjen kolistelu kirkuvat itkevät lapset mistä täältäkin luin että oli introvertin yks piirteistä niin vaikka selitin lääkärille rautalangasta nuo ärsykkeet sain lähetteen mielenterveys toimistoon kun kovat äänet ottavat päähän se siis luuli että kuulen niitä pääni sisällä en ulkoisten ärsykkeiden puitteissa vaikka niin sanoin. psykoloogi ymmärsi oikein ihmetteli vaan sitten sen lääkärin mielen terveyttä :lol:

testit tehtiin muttei niistäkään mulle sanottu että olisin introventti tai muukaan ei kovin hyviä nekään testit sitten olleet,,,,

äänien korviin ottaminen ja päähän saikin myöhemmin toisenlaisen lopputuloksen en tiedä olivatko toisiinsa liitoksissa vai ei = sain tinnituksen se siitä sisäisestä rauhasta :evil: no toisaaltaan jo opittuja piirteitä ärsykkeiden pois sulkeminen siinä saattaa joskus vähän auttaakin,,,,

puhelimeen kyllä pää sääntöisesti vastailen harvemmin jää vastaamatta mutta ei ole toisaalta paljoa keitä soittaakaan.itsekkin olin juuri niitä jotka "valitsevat" vain muutamia ihmisiään ympärilleen ja osahan niistä on aikojen saatossa haihtuneet mailmalle

joku kirjoitti ettei jaksa kuunnella ihmisten valitusta tai valittaa itse kenellekkään(suurin osa tuskin jaksaakaan kuunnella)

no kyllä itse olen kuunnellut ja ymmärtänyt, yrittänyt sitten miettiä apua ratkasua ongelmiin niiden ihmisten kanssa joista olen ollut tulloin kiinnostunut

siinä vain huonona puolena voikin juuri olla se ättä sitä sitten ressaa itseään ja loppujen lopuksi et siitä välttämättä saa paljoakaan itse kuin olet antanut,,,,,hmm

introventeilla se varmastikkin vieläpä ajaa entistä enemmän siihen suuntaan että puolustaudut suoja muurein ja et päästä kovin helposti lähelle etkä paljasta itseäsikään

itse pystyn kyllä "ristiriitaisesti" vaihtelevasti toimia kuitenkin yhä

itse olen viihtynyt yksin asumis muodossani varsin hyvin ja joskus ajattelinkin kuinka käy jos muutan saman katon alle jonkun kanssa heh varsin hauskaa taas yks introv piirre ennenkö moisesta kuulinkaan tosin vastausta en vielä tiedä aikavaan näyttää

niin ja jos paljon ajattelee kaiken mailman asioita johon kyllä pystyin kanssa samastumaan jota olen myöskin kerran harrastanut.niin ei se välttämättä aina ole niin hyväksi.

saati sitten ESIM jos joku puhuu sulle ristiriitaisia asioita tekemisistään ja viimeiseksi niiden jälkeen jossakin välissä sanoo ettei mun puheista kannata välittää en niillä mitään ole välttämättä tarkoittanut niin ERROR ei kiva. enkä yhtään ihmettele jos täälä kirjoitetaan ettei ihmiset halua turhan päiväisiä keskusteluja harrastaa muiden kanssa

tuo esim ei pitänyt olla turhanpäivästä mutta(ei siitä sen enempää)

kyllähän sitä voi jonkin naapurin kanssa hetken tai kaupassa vaihtaa sanoja vaikkai siinä nyt sen enempää oliskaan mutta mun kohdalla onkin aikas paljon niin etten niihin tilanteisiin kovin usein joudukkaan

tämäkään introv ei kauheesti innostu kaikista yllätyksistä mieluusti haluisin kanssa jokseen keritä varautumaan asioihin ennakkoon.esim sitähän on saattanut ajatella tekevänsä joitakin asioita tietyllä tavalla ja ne sittenjää toisaalle kun tulee jotain yllätys menemistä tulemista niiden tilalle vaikkei just olis pitänyt olla mitään

tällästä pientä ajatusta mun päästäni liekö varmaan jotain unohtanutkin mutta kyllä tässä tätä tähän hätään olikin :roll:

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 08.02.2015 20:36

mietteliäs kirjoitti:näitä muiden kokemuksi ja ajatuksia luettuani + introvertismin puolta mietittyäni

niin kyllähän sielä jotkin asiat todellakin aukee aivan erillä tavalla itselleen

en ole koskaan baareissa viihtynyt mielestäni kova meteli ja ennen kauhee tupakan sauhu häiritsivät no tuli kuitenkin hyvin harvoin käytyä niin maissa kuin ruotsin laivallakin mutta onnistuin kuitenkin vetäytymään omaan mailmaan näissäkin tilanteissa eli suljin "ärsykkeet" ulko puolelle ja lopputulos edellä mainittu :P = ja nytten introventti asia tosiaan selvitti käyttäytymiseni minulle itselleni varsin hyvin

ja kuten joku kirjoittikin pienemmät porukat voi tosiaan olla parempi yhtälö. koska tulen kyllä ihan hyvin toimeen toisien ihmisten kanssa vaikken niihin tilanteisiin (pää sääntöisesti)hakeudukkaan ja olenpa vielä varsin verbaalisesti lahjakaskin ja huumorin tajuinenkin.mikä selittää sen että aikoinani pärjäsin varsin hyvin puhelinmyyjänä :shock: :lol:

mutta sieläkin kyllä viihtysin muutaman ihmisen parissa en kauheessa laumassa ja töiden jälkeen kotiin ja siinä se sosiaalisuus tuolloin sitten olikin ihan riittävissä malleissaan( 7tuntia puhelimessa aktiivista puhetta varmasti kuulostaa hirvittävälle monestakin enkä ihmettele että se vei mehut mennessään minusta saati sitten nytten en enään siihen suostuisikaan/kykenisikään)

no tulihan sitä tässä muutama vuos sitten taas alettua liikkumaan enemmän ja aloitin pyöräilemään ja kävelemään pitempiä lenkkejä kunnon kohotus oli sielä taka ajatuksena joka onnistuikin. mutta kummasti vaan onnistuin taas "ihmisten" ilmoilla kovasti pyörineenä menemään omiin ajatuksiin ja sulkevani ulkoisia ärsykkeitä(mailman) pois

onhan siinä hyviä ja huonoja puolia koska aika ja matkat menee äkkiämmin pienemmällä vaivalla koska olet mietteissäsi. mutta taas toisaalta siinä saattaa mennä jotakin paljon ohikin koska et sitten kiinnitä niihin muihin ihmisiin tarpeeksi huomiota jotka olisivat saattaneet yrittää/haluta (saada huomiota)tutustua sinuun

olisihan heistäkin joku saattanut juurikin olla introventin kaltaisia tai sellaiselle sopivia ihmistyyppejä :o

ja kyllä introventteja varmaan pidetäänkin itsekkäinä,töykeinä,+mitä muuta mutta jos ihmiset ei tiedä introventti tyyppiä niin ei ne ymmärrä missä mennään ja toisaaltaan ymmärrän tämänkin koska vasta koko asiaan itsekkin vasta törmäsin.

mutta toisaaltaan taas jollet itse ole juuri mitään vailla ja toiset on niin oletko silloin itsekäs? ehkpä juurikin päin vastoin :roll:

se että ihmiset nyt ajattelee tietyllä tavalla että toi on itsekäs mää en tai toistappäin niin lähinnäkin voisi ajatella että kaikki ihmiset on itsekkäitä jotku ovat vain sen verran tyhmiä/ajattelemattomia että alkavat syyttämään se on sen toisen vika pakostikkin eikä itsessään ole mitään vikaa ;)

en siis lähinnäkään sano että joissakin on vikaa tai tietyissä on ja jos niin kaikissa = maan ja taivaan välissä niin menee tasa puolisesti viat ja erot jakoon :D

hmm ujous ei kanssa varmastikkaan kauheesti vielä asiaa auta en sitten tiedä onko se introventtien luenteen piirre yhteisenä piirteenä. vaiko ehkäpä eri variaatioina niin uskoisin tai tietysti eri tilanteissa koska itsestänikin löydän erillaisia puolia. ehkä paljonkin minkä lainen sen toisen luonne on kenelle juttelet,,,,,,,

joku kirjoitti jossakin palstalla ettei lääkäri ymmärtänyt sitä ja sen luonnetta kun oli sekavat piirteet(siis kaveri oli taistellut siinä introventin piirteitä vastaan ja yritti sitten saada ekxtroventin piirteet päälle väkisin) hankala homma ja ohimennen nytten kun olen joitakin asioita miettinyt niin ei ne lääkärit kauheen helposti pääse jutusta kiinni

itsellänikin ehkä saatoi olla juurikin joskus taistelua eri luonteen piirteiden kanssa ja ei sitä kyllä ymmärretty.. saati sitten kun menin lääkäriin ihan eri asioihin liittyen koska kovat äänet alkoivat ottamaan korviin ja päähän eli juurikin esim kaupassa ihmisten hälinä kärryjen kolistelu kirkuvat itkevät lapset mistä täältäkin luin että oli introvertin yks piirteistä niin vaikka selitin lääkärille rautalangasta nuo ärsykkeet sain lähetteen mielenterveys toimistoon kun kovat äänet ottavat päähän se siis luuli että kuulen niitä pääni sisällä en ulkoisten ärsykkeiden puitteissa vaikka niin sanoin. psykoloogi ymmärsi oikein ihmetteli vaan sitten sen lääkärin mielen terveyttä :lol:

testit tehtiin muttei niistäkään mulle sanottu että olisin introventti tai muukaan ei kovin hyviä nekään testit sitten olleet,,,,

äänien korviin ottaminen ja päähän saikin myöhemmin toisenlaisen lopputuloksen en tiedä olivatko toisiinsa liitoksissa vai ei = sain tinnituksen se siitä sisäisestä rauhasta :evil: no toisaaltaan jo opittuja piirteitä ärsykkeiden pois sulkeminen siinä saattaa joskus vähän auttaakin,,,,

puhelimeen kyllä pää sääntöisesti vastailen harvemmin jää vastaamatta mutta ei ole toisaalta paljoa keitä soittaakaan.itsekkin olin juuri niitä jotka "valitsevat" vain muutamia ihmisiään ympärilleen ja osahan niistä on aikojen saatossa haihtuneet mailmalle

joku kirjoitti ettei jaksa kuunnella ihmisten valitusta tai valittaa itse kenellekkään(suurin osa tuskin jaksaakaan kuunnella)

no kyllä itse olen kuunnellut ja ymmärtänyt, yrittänyt sitten miettiä apua ratkasua ongelmiin niiden ihmisten kanssa joista olen ollut tulloin kiinnostunut

siinä vain huonona puolena voikin juuri olla se ättä sitä sitten ressaa itseään ja loppujen lopuksi et siitä välttämättä saa paljoakaan itse kuin olet antanut,,,,,hmm

introventeilla se varmastikkin vieläpä ajaa entistä enemmän siihen suuntaan että puolustaudut suoja muurein ja et päästä kovin helposti lähelle etkä paljasta itseäsikään

itse pystyn kyllä "ristiriitaisesti" vaihtelevasti toimia kuitenkin yhä

itse olen viihtynyt yksin asumis muodossani varsin hyvin ja joskus ajattelinkin kuinka käy jos muutan saman katon alle jonkun kanssa heh varsin hauskaa taas yks introv piirre ennenkö moisesta kuulinkaan tosin vastausta en vielä tiedä aikavaan näyttää

niin ja jos paljon ajattelee kaiken mailman asioita johon kyllä pystyin kanssa samastumaan jota olen myöskin kerran harrastanut.niin ei se välttämättä aina ole niin hyväksi.

saati sitten ESIM jos joku puhuu sulle ristiriitaisia asioita tekemisistään ja viimeiseksi niiden jälkeen jossakin välissä sanoo ettei mun puheista kannata välittää en niillä mitään ole välttämättä tarkoittanut niin ERROR ei kiva. enkä yhtään ihmettele jos täälä kirjoitetaan ettei ihmiset halua turhan päiväisiä keskusteluja harrastaa muiden kanssa

tuo esim ei pitänyt olla turhanpäivästä mutta(ei siitä sen enempää)

kyllähän sitä voi jonkin naapurin kanssa hetken tai kaupassa vaihtaa sanoja vaikkai siinä nyt sen enempää oliskaan mutta mun kohdalla onkin aikas paljon niin etten niihin tilanteisiin kovin usein joudukkaan

tämäkään introv ei kauheesti innostu kaikista yllätyksistä mieluusti haluisin kanssa jokseen keritä varautumaan asioihin ennakkoon.esim sitähän on saattanut ajatella tekevänsä joitakin asioita tietyllä tavalla ja ne sittenjää toisaalle kun tulee jotain yllätys menemistä tulemista niiden tilalle vaikkei just olis pitänyt olla mitään

tällästä pientä ajatusta mun päästäni liekö varmaan jotain unohtanutkin mutta kyllä tässä tätä tähän hätään olikin :roll:
Paljon asiaa ja 9/10 kohdasta täysin samaa mieltä kanssasi tai saman kokenut. ;)

Olen toki itse aina jotenkin mieltänyt itseni vain erilaiseksi kuin valtaväestön. En vain ole aiemmin ymmärtänyt mistä oikein on kyse ja ihme kyllä en pahemmin asiaa viitsinyt edes selvitellä. Ehkä se johtuu yksiomaan siitä, että on saanut elämänsä aikana niin paljon pahaa niskaansa sisäänpäinsuuntautuneen luonteen vuoksi että sitä tyytyi kohtaloonsa olla jotenkin muille merkityksetön - arvotonkin. Takana on mm. raju koulukiusaamistausta hiljaisuuteni ja aiemman ujoutenikin takia, joka antoi varman takaiskun nuoren miehen itsetunnolle. Sitä on jotenkin vaan aina pitänyt erilaisuutensa takia itseään muita heikompana ja huonompana. Kaikki toitottaa teini-ikäiselle että kaverit on maailman tärkein asia, joten väkisinhän sitä itsensä epäonnistuneeksi tuntee jollei yhtään ainoata sellaista omista. Paljon myös säälipuhetta saanut käytöksestään kuunnella koko elämänsä kuinka pitäisi muuttua ulospäinsuuntautuneemmaksi,sosiaalisemmaksi, avoimemmaksi, iloisemmaksi ja pirteämmäksi - sillä tämähän on sitä mitä yhteiskunnassa aina vaan ihaillaan enemmän. Introverttit koetaan jotenkin viallisiksi ja heidän pitäisi käyttäytyä enemmän kuten "normaalit". Miksi? Enhän minäkään pakota ketään ekstroverttia olemaan yksin, jos hän ei sitä halua? Miksi introvertin on aina oltava se, jonka on sopeuduttava (= uhrauduttava) ekstroverttien maailmaan?

Olen tavallaan "vihainen" osalle ihmisistä, sillä niin moni on syyllistänyt minua (kuten varmasti monia muitakin) omasta synnyinnäisestä luonteestani. Ikään kuin en saisi olla mitä haluan tai että se olisi jopa väärin - että olisi oltava kuten enemmistö ollakseen hyväksytty. En tarkoita että kaikkien tarvitsisi minusta tykätä (70 % kohtaamistani ihmisistä on pikemminkin vihannut, 20 %:n käsitys on neutraalia ja loput 10 % ovat harvinaislaatuisia tapauksia jotka jopa voivat sanoa pitävänsä minusta), vaan että he hyväksyisivät jokaisen omana itsenään. Olen itse hyvin suvaitsevainen ihminen lähes kaikkea kohtaan, enkä voi ymmärtää miksi useimmat ihmiset ovat niin rasistisia toisia kohtaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä sanottakoon vaikka viime aikojen tasapuolinen avioliittolaki, jota itse (äänettömästi) kannatin. Ette usko minkälaisen sodan tämän julistaminen muilta aiheutti, useimpien mielestä "koko touhu on kuulemma täysin sairasta, vastenmielistä ja vastoin ihmisluontoa". Miksi ihmiset ovat valmiita niin helposti kieltämään tai jopa asettamaan laittomaksi asiat, jotka eivät loppujen lopuksi vaikuta mitenkään heidän omaan elämäänsä? Ei kai se heiltä ole poissa, jos toiset saavat mahdollisuuden toimia ja olla vapaammin?

Sisäänpäinsuuntautuneisuus on myös useimpien ihmisten mielestä enemmänkin sairaus kuin luonteen ominaisuus. Monet rinnastavat introvertismin sosiaaliseen fobiaan. Siitähän ei ole kyse. Esimerkiksi itselleni arkipäiväntilanteet ja asioinnit virastoissa eivät ole ongelma, mutta muu olettamus jatkuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä on hyvin rasittavaa. Niin kauan kun puhuminen pysyy asiassa, energiaa ei kulu. Asiakaspalvelutyöhön en silti itseäni laittaisi, koska en vain jaksa hymyillä aivottomasti ja jutella jonniin joutavia 8 tuntia päivässä, mitä tämä työ edellyttäisi. Mieluummin käytän työssä aivojani ja vahvuuksiani, kuten tehokasta itsenäistä työskentelyä, oma-aloitteisuuttani, luotettavuutta, sitä että työt tulevat oikeasti tehtyä ja ajoissa sekä ongelmanratkaisukykyjäni. Siksi mainittu puhelinmyyjä olisi minulle kuin kauhunpaikka. :D

Silti, olisi ollut kiva jos joku olisi kertonut sellaisesta asiasta kuin introvertti jo vähän aiemmin, niin olisin välttynyt paljolta ylimääräiseltä häpeältä ja "mikä mussa on vikana" -syytöksiltä. Kukaan ei ole koskaan minulle introvertismista maininnut sanallakaan, ennen kuin törmäsin termiin satunnaisesti jollakin foorumilla. Mm. mainitun rankan koukukiusaamisen takia olen itsekin psykologilla käynyt, mutta sieltä ei liiemmin ymmärrystä heltynyt. Kukaan ei voinut ajatellakaan että "ongelmani" johtuisivat yksinkertaisesti vain erilaisesta luonteestani sen sijaan että olisivat laittaneet kaiken masennuksen ja ahdistuksen piikkiin. Toki sitäkin taustaa ymmärrettävistä syistä on mukana, mutta loppujen lopuksi vain pieni osa koko kokonaisuudesta. Paras hoito näihin mainittuihin "mt-ongelmiin" on ollut niinkin simppeli kuin hyväksyä omat vahvuudet ja heikkoudet ja olla oma ihana itsensä. Jos ei jaksa sosialisoida, ei sosialisoi. Jos ei kiinnosta samat jutut kuin muita ikäisiä, niin sitten kiinnosta. Erilaisuus on hienoa ja itse voin kertoa että olen löytänyt kaikkein hienoimmat ihmiset nimenomaan juuri niiden erilaisten/introvertimpien ihmisten joukosta - en niistä kovista jätkistä tai biletytöistä. :)

Itse pidän kanssa suunnttomasti vain kävelystä yksin ulkona - mielummin tietysti rauhallisemmalla seudulla tai luonnossa. Siinä on jotain hienoa kun saa vain ihailla maailman kauneutta ja katsella ympärilleen - ei siinä ketään tarvita. Saatan tosiaan varsin ajatuksissani yleensä kävellä, tietysti sen verran eteeni katsoen ettei ihan auton alle eksy. Olen huomannut nauttivani elämässäni varsin yksinkertaisista asioistani kuten esimerkiksi musiikin kuuntelu aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä parvekkeella istuen ja kahvia juoden. Tai hyvän elokuvan juonen syvempi puntarointi. Kirjoittaminen on myös mahtava itsensä ilmaisukeino - siksi pidänkin nykyisin blogia, ja olen tuntenut sen erittäin läheiseksi asiaksi itselleni. Useimmille ihmisille tämä ei riitä vaan he hakevat rajumpia ärsykkeitä. Siinä missä minä valitsen mieluusti koti-illan saunassa ja hyvän leffan parissa tai tietokoneella istuen, suurin osa ikäisistäni suuntaan baareihin ja yökerhoinin. En voi käsittää mikä tässä Suomen juomakulttuurissa voi olla niin hienoa, että käytännössä koko suomalaisten vapaa-ajan vietto suuntautuu yksinomaan alkoholiin. En ole koskaan itse mitään päihteitä käyttänyt ja linja pitää hautaan asti. Jos tämä on se este minun ja muiden ihmisten välillä, olen ennemmin yksin. Ihmisten kanssa ajanvietto ei voi vain rajoittua yksinomaan juomiseen ja biletykseen - itse olen teinistä lähtien muutenkin pitänyt koko touhua varsin tyhmänä ja lapsellisena. Nykyään kun näkee vielä 30-vuotiaitakin metsästämässä "villiä nuoruuttaan" yökerhoisssa - suorastaan säälittävää. :D

Olen todella innoissani tästä introvertti-käsitteen löytämisestä sillä se avaa kokonaan uuden näkökulman itsestäni niin menneessä kuin tulevaisuudessakin. Alan nyt vihdoin tajuta syitä sen taustalla, miksi en herätä suuressa osassa ihmisiä mitään (positiivisia) tunteita tai että miksi en koe ihmisiä pääasiassa kiinnostavina. Olen ollut vain väärässä seurassa. Nyt kun tiedän tämän ja tiedän että minussa ei ole mitään vikaa, en edes yritä etsiä seuraa ns. ekstroverteista. Minä en saa heiltä mitään eivätkä he minulta, joten miksi vaivautua? Jos joskus vaikkapa seurustelen (olen pitäny tätä luonteeni vuoksi erittäin epätodennäköisenä asiana) niin se kumppani löytyy taatusti juuri introverteista. Sen ihmisen on oltava samanlainen luonteelta kuin minä, sillä vaikka harvoja kiinnostumisia minua kohtaan on muutamilta ekstroverteilta naisilta tullut, en jaksa sellaisessa menossa säännöllisesti. Kokoajan pitäisi olla toista viihdyttämässä, viemässä jonnekin, kiertämässä diskoja, bilettämässä aamuyöhön. En! Sellainen elämä ei vain ole minua varten ja jos sitä tosiaan suomessa edellytetään että löytyy ystäviä/seuraa, niin kiitos olen mielummin yksin. :P

Mutta siis kyllä, introverttius on näkynyt tavallaan minussa aina pienestä lähtien. Viihdyin hyvin yksinleikeissä tai perheen kanssa. En juuri koskaan tuntenut menettäväni mitään vaikka näin että toiset leikkivät myös kavereidensa kanssa. Introverttiuden aiheuttamat "ongelmat" tulivat sitten paremmin esiin peruskoulussa, erityisesti yläasteella jossa kanssakäyminen oli tiiviimpää (tai ainakin olisi pitänyt olla). Silti, jaksan vaan aina ihmetellä mitä ihmeen hienoa tällaisessa "pakkososialisoinnissa". Puhutaaan, jos on asiaa ja jos ei ole, niin ollaan mieluusti hiljaa - piste. Silti kokoajan ollaan vain lisäämässä kouluun ilmaisutaidon yms. tunteja, jotka olivat muutenkin tälle introverttiudensa löytäneelle ihmisellä se pahin mahdollinen oppitunti heti liikuntatunnin jälkeen.

mietteliäs
Viestit: 27
Liittynyt: 01.02.2015 20:21
Paikkakunta: etelä-pohjanmaa
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja mietteliäs » 09.02.2015 15:42

Paljon asiaa ja 9/10 kohdasta täysin samaa mieltä kanssasi tai saman kokenut. ;)

VASTAUSTA
[/quote]


paljon tuli asiaa sultakin


ja kyllä noistakin yhteneväisiä asioita löytyy,,,elikkäs otetaan nyt jotain


erillaista käyttäytymistä en tosiaan sen enempää vaivautunut ihmettelemään koska laitoin sen myöskin kokemusteni piikkiin kuten myöskin niihin kuului tuo koulukiusaaminen ja sehän nyt myöskin tuo noita tuntemuksia mukanaan joista kirjoititkin aikas paljon.itselläni oli pari "koulukaveria"(lähinnäkin tuttuja oikeestaan vain) ja se riitti en tarvinnut sen enempään mitään.

(eihän kaikki introventit koulu kiusattuja ole meidänkin luokalla oli hiljaisia tyttöjä ja jotku sai kokeista jatkuvasti 10ja tälleen joskus huomasin että lähinnäkin opettaja oli se "kiusaaja" ei antanut heille todistukseen 10 koska he olivat tunnilla hiljaisia että silleen sitten)


itse en ole ottanut kuuleviin korviini millainen minun pitäisi olla(en ehkä kuitenkaan ole niin paljoa siitä kuullut kuin sinä,,,,,,) mutta en koskaan ajatellut että minun pitäisi käyttäytyä muiden mielipiteiden asettamalla tavalla koska hekin käyttäytyivät päin helvettiä kauniisti sanottuna :evil: (no pakko myöntää alitajuntaan jää kuitenkin aina jotakin mitä sitten on kuvitellut että olis esim normaalinpaa tehdä tai ei)

yhteiskunta ja "normaalisuus" sen mielestä on opettanut minulle etten todellakaan halua olla kyseisenlainen tai käyttäytyä kenenkään ohjeiden tai luulojen mukaan. omaan omat aivot ja vapaa ehtoset ORJAT voivat sitten käyttäytyä muiden ohjeiden mukaan jos niin haluavat :shock:

tietyn laisia ihmisiä on vaikea ymmärtää. enkä yhtään ihmettele että olet ymmärtämättömiä ihmisiä kohtaan vihanen joka näkyi myöskin minun hetki sitten kirjottamastani ajatuksista läpi (yhteiskuntaa kohtaan)

eikä se helpoita jos itse on kovin ymmärtäväinen ja ajattelevainen muita kohtaan ja saa päin vastasta kohtelua osakseen(vihaksihan se silloin pistää)ymmärrän varsin hyvin

tuo kirjoittamasi ..tasapuolinen avioliittolaki.. en seurannut tv/lehti/nettiä niin että olisin sitä vihamäärää kuullut tai mitään oikeestaan muutenkaa siihen liittyen mutta sinäänsä ihme että niin paljon aiheutti moista niin sanotusti NYKYAIKANA ja kyseessähän oli minullekkin juuri näin ei ole minulta pois tai lisää jos jotku haluavat mennä naimisiin niin mitä se minulle kuuluu aivan sama.

mutta se että ihmiset käyttäytyy agressiivisesti ja rasistiivisesti vähemmistöjä kohtaan löytyy ilmeisesti suurimmasta osasta mailman ihmisistä (toivoisin toisin olevan tietysti) MUTTA SELITÄN DOKUMENTTI TULI JOSKUS TVSTÄ JOSSA KERRROTTIIN ETTÄ SUURIN OSA KUTEN ITSEKKIN SILLOIN AJATTELIN ETTÄ MIKSEI VÄHEMMISTÖT YHDISTÄ VOIMIAAN YHTEISEKSI KAMPPAILUKSI OIKEUKSISTAAN JOHTUU SIITÄ ETTÄ VÄHEMMISTÖT OVAT TOISIAAN KOHTAANKIN RASISTISIA! tässä dokumentissä tosin puhuttiin ihmisroduista/alkuperäis kansoista ja näin.

en tarkoittanut että tämä olis kiveen kirjoitettu mutta ainahan ihmiset alkaa kuppikuntineen vaikka kinaamaan mistä tahansa asiasta,,,,,,tai ainakin osa äshh ei tuosta lisää


toisaalle puhelinmyyjä:

elikkäs oli ihan sattuman kauppaa päätyä kyseiseen hommaan koska oikeestaan sen laman aikana ei ollut hommia joita olis saanut ja osannut tehdä olin siis ihan uusilla vesillä ja tälleen ;) mutta
homma kyllä vaatii aivoja ja vahvuuksia tietyillä alueilla että onnistuu koska ei ne asiakkaat tahdo olla kovin yhteistyö halusia kun haluat niiden ostavan sinulta jotakin (siis pitää osata vetää oikeista naruista lyhyesti sanottuna) homma myöskin vaatii juurikin oma aloittelisuusta kaikki kaupat on itsestäsi kiinni. luotettavuuttakin HEH niin vaikkakin puhutaan puhelin myyjästä tätäkin koska osa kaupoistani sain aikaiseksi koska asiakkkaAT PITIVÄT MINUA JOSTAIN SYYSTÄ ERILLAISENA KAUPUSTELIJANA KUIN MUITA esim olet 7 soittaja mutta en ole ostanut, sinulta tilaan :D ja edellä mainittu piti ongelmien ratkaisunkin sisällään että sai ne kaupat tehtyä ja sen ihmisen samoille linjoille tilaus mielessä :o :lol: HEHEH mutta ymmärsin kyllä mitä tarkoitit omalla työskentelylläsi ja yleisesti puhelinmyyntiän ajatellen

itsekkin törmäsin introventti juttuu tässä 2viikon sisään ja hyvälle hommalle se tuntuu pitäneen ihmetellä sitä lisääkin ja katsella erillä tavalla ympärilleen.olishan se ollut ihan kiva mullakin jos olisin siihen aikasemmin törmännyt mutta parempi myöhään kuin ei olleenkaa :P

sanoisin kuitenkin että sulla on ihan kivasti jos niin voi sanoa että löysit sen nyt kuitenkin noinkin nuorena(helpottaa kuitenkin).aikasemminhan olis ollut ehkä helpompaa mutta lähinnäkin meinaan että mulla itselläni kesti paljonpaljon kauvenmin kun kyseiseen asiaan kaikkien mutkien kautta vasta vahingossa kompastuin :roll:

ja mitä muidenkin kirjoituksia olen lukenut niin monelle se tulee yllätyksenä paljon myöhemminkin

ihmisten erillaisuudenhan on aina sanottu olevan rikkaus.

miksipä sitä itseään kieltämään se mikä tulee luonnostaan niin helpoinhan sillä on mennä ja katsoa sitten mitä elämä muuten tuo tullessaan

ollaan positiivisesti introverttejä ja jollei jollekkin sovi niin olkoot sitten negatiivisia mitä sitten ikinä ovatkin,,,

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 09.02.2015 22:30

Näinpä. Kouluarvosanoihin kuului aina yhtenä osa-alueena tuntiaktiivisuus ja muunlainen toiminta, jolla tuo itseään "esille". No, tämäkin arviointijärjestelmä suosii taas ekstroverttejä sillä hiljainen ja sisäänpäinkääntyneempi introvertti ei koskaan voi saada täysiä pisteitä. Esimerkiksi käytöksen numerot määräytyivät omana kouluaikanani pikemminkin siitä että on ystävällinen, seurallinen ja mukava toisia kohtaan. Ei enää riittänyt että käyttäytyy hyvin ja ei häiriköi - kymppiin ja ysiin vaaditaan ekstraa, neutraali ei riitä. Kieltämättä minusta outoa.

Minua on todellakin aina ihmetyttänyt ihmisten tarve seurata toisiaan kaikessa, niin käyttäytymisessä, olemuksessa, pukeutumisessa kuin ostoksissakin. Kai siinä taustalla on joku ajatus että kuuluu ryhmään, on samanlainen - on niin sanotusti "muoti-/tyylitietoinen". En vain ole koskaan ymmärtänyt, miten se tarve voi suurimmalla osalla olla niin suuri. Itse olen aina kulkenut omia polkujani eikä minua ole koskaan voinutkaan laittaa mihinkään valmiiseen muottiin. En voi itse käsittää esimerkiksi muotia, sillä miksi ihmisten pitäisi pukeutua joidenkin ohjeiden mukaan jotka joku aina välillä päivittää? Minulle on tärkeitä että vaatteet ovat sellaisia joista itse tykkään ja jotka tuntuu päällä miellyttäviltä. Tai että minä en esimerkiksi osta vain jotain "tämän hetken kuuminta älypuhelinta" vain siksi koska kaikilla muillakin on sellainen. Minusta suorastaan tällainen matkimiskäytäntö on suorastaan idioottimaista ja kertoo siitä ettei ihmisellä ole juuri omia ajatuksia, aatteita tai mielipiteitä. Sori ekstrot ;)

On todellakin ollut hienoa tunnistaa itsensä introvertiksi ja tätä kautta saada jotenkin "virallinen hyväksyntä" omalle luonteelleen. Nyt voin olla 100%:sti juuri sellainen kuin haluan, ja jos se on jollekin ongelma, niin se on hänen ongelmansa. Niin kauan kun on itse sinut itsensä kanssa, kaikki on hyvin. Tosiaan on hienoa että tämän introverttiuteni tunnistin itsessäni jo suhteellisen nuorena (toki aiemmin olisi ollut vielä monista syistä vielä parempi), mitä olen tässä eri keskusteluja seurannut niin olet mietteliäs ilmeisesti jonkin verran minua vanhempi. Niinhän sitä sanotaan että ihminen elää täällä oppiakseen tuntemaan itsensä läpikotoisin. Varmasti oman persoonansa tunnistaminen oli se sitten missä vaiheessa elämää tahansa auttaa ymmärtämään itseä ja omaa käytöstään paljon paremmin. Tuli kieltämättä suhteellisen yllätyksenä että noinkin korkeat pisteet tuosta introverttitestista otin (20/20) xD. Haha, oletin että joku on varmasti vieläkin minua intrompi. Tyypiksi paljastui INTJ, joka ilmeisesti yleisin.

Tässä on nyt vähällä ajalla tullut paljon asiaa ja on ollut mahtavaa vihdoin jakaa tuntojaan avoimesti. Väitän että introvertteja on maailmassa ja suomessakin paljon enemmän kuin he jotka asian ovat itsessään tunnistaneet, mutta yhteiskunnan ja kavereiden paineiden takia joutuvat teeskentelmään ekstroverttejä ollakseen hyväksyttyjä. Joten jos sinä joka siellä ruudun toisella puolella olet näitä ajatuksiamme eksynyt lukemaan, niin jos yhtään tuntuu tutulta - kaikki saattaa vain johtua erilaisesta luonteestasi. Vaikka ihmiset ja yhteiskunta antavat muuta vähintäänkin hiljaisesti ymmärtää, siinä ei ole mitään pahaa jos viihtyy hyvin yksikseen ja tykkää miettiä asioita syvällisemmin. Se ettei jaksa tavata ihmisiä ja sosialisoida säännöllisesti esim. päivittäin, niin on ihan okei. Kaikki ei ole samanlaisia ja ainakin minusta on siistiä olla erilainen.

Introvertilla on sitä paitsi paljon sellaisia vahvuuksia, joista ekstrot saavat vain haaveilla. Ensinnäkin, heidän onnellisuus ei riipu muista ihmisistä joten he saavat aikaan paljon enemmän asioita sillä aikaa kun ekstrot juoksevat ympäri kaupunkia muiden perässä. Toisekseen, introvertit ymmärtävät ympäröivää maailmaa ja ironista sinänsä myös muita ihmisiä usein paljon ekstroverttejä paremmin. Lisäksi introverteilla ei ole samanlaisia paineita seurata massaa kuin valtaväestöllä - usein heillä voikin olla voimakkaita mielipiteitä eri asioista, paljon syvällisempää tietoa kiinnostuksensa kohteista ja kyvyt menestyä esimerkiksi työssä jossa vaaditaan pitkäaikaista itsenäistä työskentelyä, kärsivällisyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja luovuutta ja kekseliäisyyttä. Ei siis ihme, että monet aikamme suurimmat tiedemiehet ja keksijät ovat olleet juuri introvertteja. ;)

Ja aivan kuten mietteliäs totesi, on tärkeää olla positiivinen ja onnellinen introverttiudestaan. Se ei ole vika vaan vahvuutesi. Varsinkin jos opit hyväksymään sen itsessäsi ja hyödyntämään sitä oikein. :)

mietteliäs
Viestit: 27
Liittynyt: 01.02.2015 20:21
Paikkakunta: etelä-pohjanmaa
Viesti:

Re: Aikuisiän introvertismi

Viesti Kirjoittaja mietteliäs » 11.02.2015 01:04

jeps palstalla(foorumissakin) on paljon ollut ja varmasti tulee olemaan jatkossakin hyvää luettavaa ja ajatuksia introventtiudesta

ja äkkiseltään se selittää käyttäytymistämme ja paljastaa todellakin vahvuuksiamme :D

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa