Sosiaalisten suhteidenne määrä
Lähetetty: 22.03.2015 23:43
Tätä asiaa on varmasti sivuttu yhdessä jos toisessakin muussa ketjussa, mutta ajattelin että voitaisiin käsitellä aihetta tässä vähän laajemmin.
Eli siis olisin kiinnostunut tietämään teiltä muilta introverteilta, että millaisessa jamassa sosiaaliset suhteenne ovat? Oletteko introverttiudestanne huolimatta onnistuneet solmimaan ihmissuhteita, kuten saamaan ystäviä, kavereita - kenties seurustelukumppanin/puolison? Entä millaiset ovat välinne perheeseen ja sukulaisiin?
Kuinka paljon teillä siis ylipäänsä on ns. sosiaalista elämää? Introverteillehan ihmissuhteiden laatu ja syvyys ovat niiden määrää tärkeämpi tekijä, mutta tuntuuko teistä muista tästä huolimatta joskus siltä, että enemmänkin niitä kontakteja voisi elämässänne olla?
----------------------------------------------------------
Itselläni on suhteellisen vähän sosiaalisia kontakteja - oikeastaan niin vähän että voin samalla ne tässä vaikka luetella. Ihmiset joihin vain lähinnä pidän yhteyttä ovat äitini, isäni ja hänen perheensä naisystävineen sekä kaksi pikkusiskopuoltani ja pikkuvelipuoli (vanhin aloitti viime syksynä yläasteen, eli jonkun verran minua nuorempia). Heitä näen ehkä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Sitten mummoni joka asuu tässä aika lähellä, häntä auttelen parhaani mukaan aina tarvittaessa. Sitten ukki, mutta hänenkin kanssaan yhteydenpito on jäänyt "lähetä joulukortti" -tasolle.
Siinäpä perhe. Muihin sukulaisiin ei juuri tule yhteyttä pidettyä, ellei sattumalta kaupungilla törmätä tai jouduta samaan pöytää pakon edessä joidenkin "kissanristiäisten" takia. Kaveripiiri, no niitä ei käytännössä ole. Tällä hetkellä säilynyt vain yksi kaveri ala-aste ajoilta, mutta hänenkin kanssa tavallaan tiet eronneet joten nähdään nykyisellään ehkä noin kerran kaksi kuussa, silloinkin vain muutaman tunnin ajan ja enemmänkin "velvollisuudentunteesta" kuin omasta halusta. Peruskouluaikana ja ammattikoulussa joitakin koulu-/opiskelukavereita kyllä oli, mutta heidänkään kanssaan ei ikinä tullut vapaa-ajalla aikaa vietettyä - ei vain synkannu niin hyvin. Olivat loppujenlopuksi sen verran erilaisia ihmisiä, että pitivät minuakin tavallaan enemmän "outona" ja siksi puheenaiheetkin liittyi lähinnä vain koulutehtäviin. Varsinaisia ystäviä minulla ei ole koskaan ollut, eli siis sellaisia joille oikeasti olisi voinut puhua avoimesti ja luottaa 100%:sti. Seurustelukumppaneista ei liene tarve edes mainitakaan, mitään kokemusta ei siltäkään alalta ole.
Jo nuorena tuli vietettyä aika paljon aikaa netissä, koska muutakaan seuraa ei juuri ollut eikä tyypilliset sen ikäisten jutut oikein kiinnostaneet. Olen aina ollut tämmönen "kotihiiri", eli viihdyn hyvin ihan vaan kotosalla jotain puuhaillen. Nettiyhteisöissä on ajoittain joitain kavereita löytynyt, mutta suurin osa niistäkin kontakteista on aina pikkuhiljaa kuollut pois.
Tällä hetkellä siis tilanne on lähes se, että näen useimmiten lähikaupan kassaa, TE-toimiston väkeä, terveydenhuollon henkilökuntaa ja muita virkansa puolesta yhteyttä pitäviä tahoja enemmän kuin varsinaisia läheisiäni. Siis hyvin yksin omissa oloissa pääasiassa viihdyn ja omaa tilaa, aikaa ja rauhaa paljon tarvitsenkin, mutta kyllä tässä joskus tuntuu että minullakin noita sosiaalisia suhteita voisi kuitenkin olla aavistuksen enemmän.
-----------------------------------
Miltä teistä tuntuu ja miten koette asian? Oletteko onnistuneet löytämään kaltaistanne seuraa muista ihmisistä, kenties muita introvertteja? Miten paljon teillä ylipäänsä on ns. sosiaalisia suhteita elämässänne? Tarpeeksi vai toivoisitteko voivanne solmia niitä enemmän?
Kertoilkaa
Eli siis olisin kiinnostunut tietämään teiltä muilta introverteilta, että millaisessa jamassa sosiaaliset suhteenne ovat? Oletteko introverttiudestanne huolimatta onnistuneet solmimaan ihmissuhteita, kuten saamaan ystäviä, kavereita - kenties seurustelukumppanin/puolison? Entä millaiset ovat välinne perheeseen ja sukulaisiin?
Kuinka paljon teillä siis ylipäänsä on ns. sosiaalista elämää? Introverteillehan ihmissuhteiden laatu ja syvyys ovat niiden määrää tärkeämpi tekijä, mutta tuntuuko teistä muista tästä huolimatta joskus siltä, että enemmänkin niitä kontakteja voisi elämässänne olla?
----------------------------------------------------------
Itselläni on suhteellisen vähän sosiaalisia kontakteja - oikeastaan niin vähän että voin samalla ne tässä vaikka luetella. Ihmiset joihin vain lähinnä pidän yhteyttä ovat äitini, isäni ja hänen perheensä naisystävineen sekä kaksi pikkusiskopuoltani ja pikkuvelipuoli (vanhin aloitti viime syksynä yläasteen, eli jonkun verran minua nuorempia). Heitä näen ehkä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Sitten mummoni joka asuu tässä aika lähellä, häntä auttelen parhaani mukaan aina tarvittaessa. Sitten ukki, mutta hänenkin kanssaan yhteydenpito on jäänyt "lähetä joulukortti" -tasolle.
Siinäpä perhe. Muihin sukulaisiin ei juuri tule yhteyttä pidettyä, ellei sattumalta kaupungilla törmätä tai jouduta samaan pöytää pakon edessä joidenkin "kissanristiäisten" takia. Kaveripiiri, no niitä ei käytännössä ole. Tällä hetkellä säilynyt vain yksi kaveri ala-aste ajoilta, mutta hänenkin kanssa tavallaan tiet eronneet joten nähdään nykyisellään ehkä noin kerran kaksi kuussa, silloinkin vain muutaman tunnin ajan ja enemmänkin "velvollisuudentunteesta" kuin omasta halusta. Peruskouluaikana ja ammattikoulussa joitakin koulu-/opiskelukavereita kyllä oli, mutta heidänkään kanssaan ei ikinä tullut vapaa-ajalla aikaa vietettyä - ei vain synkannu niin hyvin. Olivat loppujenlopuksi sen verran erilaisia ihmisiä, että pitivät minuakin tavallaan enemmän "outona" ja siksi puheenaiheetkin liittyi lähinnä vain koulutehtäviin. Varsinaisia ystäviä minulla ei ole koskaan ollut, eli siis sellaisia joille oikeasti olisi voinut puhua avoimesti ja luottaa 100%:sti. Seurustelukumppaneista ei liene tarve edes mainitakaan, mitään kokemusta ei siltäkään alalta ole.
Jo nuorena tuli vietettyä aika paljon aikaa netissä, koska muutakaan seuraa ei juuri ollut eikä tyypilliset sen ikäisten jutut oikein kiinnostaneet. Olen aina ollut tämmönen "kotihiiri", eli viihdyn hyvin ihan vaan kotosalla jotain puuhaillen. Nettiyhteisöissä on ajoittain joitain kavereita löytynyt, mutta suurin osa niistäkin kontakteista on aina pikkuhiljaa kuollut pois.
Tällä hetkellä siis tilanne on lähes se, että näen useimmiten lähikaupan kassaa, TE-toimiston väkeä, terveydenhuollon henkilökuntaa ja muita virkansa puolesta yhteyttä pitäviä tahoja enemmän kuin varsinaisia läheisiäni. Siis hyvin yksin omissa oloissa pääasiassa viihdyn ja omaa tilaa, aikaa ja rauhaa paljon tarvitsenkin, mutta kyllä tässä joskus tuntuu että minullakin noita sosiaalisia suhteita voisi kuitenkin olla aavistuksen enemmän.
-----------------------------------
Miltä teistä tuntuu ja miten koette asian? Oletteko onnistuneet löytämään kaltaistanne seuraa muista ihmisistä, kenties muita introvertteja? Miten paljon teillä ylipäänsä on ns. sosiaalisia suhteita elämässänne? Tarpeeksi vai toivoisitteko voivanne solmia niitä enemmän?
Kertoilkaa