RuusunAika kirjoitti:Sama täällä. Minulla ei ole koskaan ollut aitoja ystäviä. Jotenkin surullista kun ajattelee.. Lisäksi tuo ns. hyväksikäyttö kuulostaa erittäin tutulta. Esimerkkinä olevinaan entinen paras ystäväni, joka otti yhteyttä usein silloin, kun hänellä oli rahat vähissä. Silloin hän tuli käymään ja pyysi rahaa lainaan. Silloin hän tuli myös käymään, kun tarvitsi apuani koulutehtävissä. Ja tällaisia "kavereita" muistuu mieleeni enemmänkin.. Kukaan ei koskaan kysy kuulumisia niin, että se oikeasti heitä kiinnostaisi. Aina on jokin taka-ajatus. Vasta tuli eräs vanha tuttu juttelemaan facebookissa, ja kysyi mitä minulle kuuluu. En ehtinyt edes vastata siihen, kun hän jo kysyi, että haluaisinko tilata hänen kauttaan jotain partylite-tuotteita. Jätin vastaamatta hänelle kokonaan, koska olen jo niin täynnä ihmisiä, jotka haluavat jollain tavalla hyötyä minusta. Ei ketään oikeasti kiinnosta minun kuulumiseni. Olisi niin ihanaa, kun joku joskus oikeasti välittäisi.
No joo.. Tekstistäni paistaa läpi itsesääli. "Yhyy, kukaan ei rakasta minua.."
Tarkoitukseni ei ollut kuulostaa itsesäälivältä, vaan todeta, että useat ihmiset jostain syystä esittävät kaveria vaikka loppupeleissä he haluavat vain hyötyä toisesta jollain tavalla. Se on surullista ja ärsyttävääkin.
Surullistahan se on kuin mikä. Joskus olin asian kanssa paljonkin allapäin, erityisesti nuorempana kun kaikki vain toitottivat miten tärkeitä kaverit on nuorelle. Sittemmin en enää asiaa ole miettinyt, kun olen oppinut löytämään elämääni muita asioita joista pidän. En siis enää pakolla tyrkytä seuraani jollekin tai vain muuten etsimällä etsi seuraa - pakolla se ei nimittäin löydy vaan osuu kyllä kohdalle aivan itsekseenkin, jos siis on osuakseen.
Minuun on kanssa otettu usein vain yhteyttä silloin kun esimerkiksi joku tarttee apua tietokoneongelmissa. Silloin olen haluttua kauraa. Se yhteydenpito vaan yleensä loppuu välittömästi kun homma on hoidettu. Samaten lainaa on multa otettu ja esimerkiksi kaverille olen joitakin tavaroita myynyt ja kun hänellä ei sillä hetkellä ole ollut koko summa antaa, on sovittu että maksaa ensi rahoista. No, toinen on ihan "haaleessa veessä" eikä ole tietääkseenkään veloistaan. Varsin pieniä summia kuitenkin (korkeintaan kymppi pari), joten jos heidän omatuntonsa yhtään edes vaivaa niin minä en kyllä myöskään ikuisuuksia asiasta muistuttele. Ei sen velkojan yleensä tarvii rahojaan perästä ajaa...
Niin, nykyaikana tosiaan suurin osa ihmisistä hakee "ystäviä" vain siinä mielessä, että he voivat jotenkin hyötyä heistä. Oikeesti, moni ei vaan myönnä mutta näin se on. Se että joku oikeasti välittäisi on todella harvassa vaan aina on vähintään jotain taka-ajatuksia. Kaikesta huvittavinta minusta on myös jotenkin se, että kun monet hakevat esimerkiksi toisista ihmisistä ns. statusarvoa. Siis osa ihan oikeasti saattaa melkein seurustella ensimmäisen vastaantulevan kanssa, vain koska on silloin itse sosiaalisesti hyväksyttävämpi. Pitäähän ne kulissit pitää pystyssä - salli mun nauraa!
Ei tuo minusta kuulosta yhtään itsesääliltä. Sanot vain mitä tunnet - ja se on hyvä. Kukaan ei vaan tänäpäivänä tunnu arvostavan aitoutta ihmisissä. Minua ärsyttää kanssa suunnattomasti kun jotenkin kaikkien kanssa olisi aina teeskenneltävä ettei toiselle tule "paha mieli".
RuusunAika kirjoitti:Tuollainen ystävyyssuhde kuulostaisi minunkin korvaani unelmalta!:) Ja toisaalta uskon, että sellainen kaverisuhde onnistuisikin. Ekstrovertit eivät usein ymmärrä sitä, että toinen haluaa välillä olla omassa rauhassa. Sen takia olisikin mielenkiintoista löytää ystäviä juuri toisista introverteistä. He ymmärtävät, että aina ei vaan jaksa. Monesti tullut kauheaa draamaa, kun joku ns. kaveri ei ole ymmärtänyt, jos en ole halunnut/jaksanut lähteä johonkin. Kauheat syytökset ja kyselemiset, että "mikä vika minussa on, kun et halua nähdä.." Se on aika uuvuttavaa, jos saa aina olla selittelemässä.
Tosiaan tuo välimatka on usein ongelma. Lähiseudulta harvemmin löytyy muita samankaltaisia ihmisiä. Välillä tuntuu, että lottovoittokin olisi todennäköisempää
Nettituttavuudet ovat minullekin tervetulleita, eli täällä on ainakin yksi ihminen joka kirjoittelee mielellään kaikenlaista ja pitää yhtä:) Olen iloinen, että löysin tämän foorumin.
Voi kuule, et usko kuinka monta kertaa minäkin olen saanut olla selittemässä omaa "outoa" käytöstäni muille. Sitä kun ei yksinkertaisesti vain jaksa. Että ihminen haluaa joskus (usein!) olla omassa rauhassa yksin, eikä kaipaa silloin ketään seurakseen. Heti jos sattuu sanallakin vain mainitsemaan että olen kotona yksin, niin saa aikamoisen selitystuokion pitää toiselle että miksi et voi tulla käymään tai miksi ei voida nähdä jos sulla ei kuitenkaan ole mitään. Usein siinä käy niin, että ekstrovertti loukkaantuu "kun hänen seura ei kiinnosta" tai kun "hänessä on taas jokin vikana", mutta olen nykyään oppinut kuuntelemaan ennenkaikkea omaa jaksamistani enkä elämään muiden halujen mukaan.
Kaikkein vaikeimpia ovat jotkut henkilöt, jotka eivät vain ymmärrä suoraa puhettakaan. Vaikka olen sanonut haluavani olla yksin, ollaan silti tulossa melkein ovelle asti käymään. Tai kun sanon puhelimessa vaikka että en juuri nyt jaksaisi jutella, niin taukoamaton puhe vain jatkuu toisesta päästä. "Oota vielä mä kerron sulle vielä yhen jutun, niin sitten se bla bla bla bla bla bla bla". Ja minulla aivot jo kiehuu.
Minulle ainakin saa tulla koska vaan juttelemaan. Olisi hienoa jos tältä palstalta löytyisi samanlaisia ihmisiä, joihin pitää yhteyttä vaikka ihan sähköpostitse tai jonkin pikaviestimenkin kautta. Sen takia tänne rekisteröidyinkin, vaikka pitkään nurkasta foorumin keskustelua olinkin jo seurannut.
RuusunAika kirjoitti:Ei varmastikaan olla:) Mutta täytynee vielä sanoa, että itsekin juon lähes aina vihreää teetä. Olen vihreän teen suurkuluttaja.
Valkoista teetä tosin hieman harvemmin..
Vihreää 90 %:sti, loput 10% valkoista. Eli aikalailla samassa veneessä ollaan. Taidat aikamoinen sielunkumppani siis olla.