Introvertit.net Keskustelufoorumi

Tuolla oli toinen ketju Kristinuskosta, mutta viestit kääntyi melko nopeasti väittelyksi Jumalan olemassaolosta. Meinasin jo laittaa itsekin jonkun kärkkään kommentin tästä Kristillisen Jumalan olemassaolosta, mutta ajattelin jättää sen tekemättä ja tehdä uuden viestiketjun jossa voitaisiin puida laajemmin hengellisyyttä. Hengellisyyshän ei vaadi uskontoa(ainakin miten itse sen määrittelen), vaan se voi olla vaikka vain kaunis kokemus auringonlaskua katsoessa. Jokin selittämätön "herää" sisällä. Eikä sitä tarvitse selittää millään yliluonnollisella kaikkivoivalla Jumalalla tms. Tai no voithan senkin tehdä, mutta ehkä introverttien foorumilla se ei kanna hedelmää

Itse meditoin lähes päivittäin ja koen sen hyvin voimaannuttavaksi. Olen jopa muutaman kerran nähnyt jonkinlaisia näkyjä, jotka olivat hyvinkin vaikuttavia. Toisella kerralla silmieni eteen ilmestyi aivan mielettömän kaunis ilotulitusten sarja. Kaikki värit olivat äärettömän selkeitä ja voimakkaan kontrastisia. Yhdenkin ilotulitteen hiipuessa kaikki ne pienen pienet tulipallerot laskeutuivat aivan aidon näköisesti. Ihan kuin olisin oikeasti katsonut taivaalla niiden loistoa. Aivan mahtava kokemus! Hengellinen kokemus, mutta en kokenut siinä hetkessä, että olisin tarvinnut siihen Jumalaa tai mitään muuta yliluonnollista selittämään tätä. Noh, ehkä hieman alentavaa sanoa näinkin vaikuttavan kokemuksen jälkeen, että se oli "vain" aivojen tuotosta..(vaikka se tietysti sitä olikin)

Olen viimeaikoina kiinnostunut erittäin paljon Buddhalaisuudesta. Kuuntelin ja lueskelin aiheesta ja ihmetyin kuinka rationaalisesti he ajattelevat ympäröivästä maailmasta. Niinkuin Overlord jo lainasikin:

Buddha: "Älä usko kuulopuheisiin, älä usko perinteisiin vain siksi että ne ovat sukupolvia vanhat, älä usko huhuihin siksi että ne ovat levinneet laajalle, älä usko vanhoihin satuihin vain siksi että ne on kirjoitettu muistiin, älä usko arvauksiin, älä usko mihinkään vain siksi että ne on tullut sinulle tavaksi, älä usko mitään siksi että opettajasi tai vanhat ihmiset sanovat niin. Hyväksy asia vasta sitten kun olet tutkinut ja eritellyt sitä, ja huomannut sen olevan järkevä ja hyödyttävän kaikkia. Mutta kun olet hyväksynyt asian, elä sen mukaisesti."

Missä muussa uskonnossa kehotetaan ajattelemaan itse omilla aivoilla ja kyseenalaistamaan sen "pyhän kirjan" kirjoituksia...? Toki Buddhalaisuudessa on paljon esim. vanhoista Intialaisista perinteistä kumpuavia uskomuksia, kuten reinkarnaatio. Ainahan voi tehdä, niinkuin kaikki muutkin uskovaiset hippipippelit, eli tulkita niitä oman maunsa mukaan

Meditaatio pitää minun heikon mielenterveyteni kutakuinkin kasassa. Siinä on sekin hyvä puoli, että meditaation hyödyt on tieteellisesti todistettu. Minulla on jonkinlainen tarve hengellisyyteen, mutta samalla olen ääriskeptikko. Olenko jo tullut maininneeksi että ei ole helppoa olla minä?

Itse en kyllä tykkää käyttää sanaa meditaatio. Puhun mieluummin vain istumisesta. Se ikään kuin kiteyttää koko asian. Lisäksi minulle Istuminen on itsetarkoituksellista toimintaa, tai ainakin sen pitäisi olla. Jos meditoi saavuttaakseen jotain, meditoiko silloin edes?

Rakastan tätä meemiä:

Olen joskus aiemmin tavallaan kokeillut, mutta mm. yleistyneestä ahdistuneisuudestani johtuen toiminta vaati niin ylikeskittymistä että tuntui vaikealta. En tiedä, voisi kokeilla kyllä nyt uudelleen kun vointi parempi. Selvästi siitä kyllä apua on jos siihen vain kykenee, sen voin itsekin todeta. Mutta yhtään hermostuneemmalla tms. henkilöllä ajatusten pitäminen kasassa voi olla vaikeeta.

On muutenkin erittäin terapeuttista antaa vain ajatusten virrata ulos ja ikään kuin tyhjentää pää kaikesta stressistä.

Passepartout kirjoitti:Meditaatio pitää minun heikon mielenterveyteni kutakuinkin kasassa. Siinä on sekin hyvä puoli, että meditaation hyödyt on tieteellisesti todistettu. Minulla on jonkinlainen tarve hengellisyyteen, mutta samalla olen ääriskeptikko.

Se on just näin!!

Ristiriitaista, mutta eiköhän se ole ihmiselle ominaista tämä hengellisyys. Yritä siinä nyt sitten uskoa "johonkin suurempaan", kun looginen mieli huutaa: "ei ole tieteellisesti todisetettu!"

Passepartout kirjoitti:Jos meditoi saavuttaakseen jotain, meditoiko silloin edes?

Ainakin Tiibetin Buddhalaisilla meditaatio kuuluu osana valaistumiseen vievällä tiellä.
Tosin heidän filosofiaansa kuuluu myös tyhjentää mieli siitä kysymyksestä, että onko meditaatiostani ollut jotain hyötyä..

Itse ainakin nautin siitä hetkestä ja rauhallisuuden tunteesta sen verran, että on oikeastaan ihan sama onko sillä mitään pitkän ajan vaikutuksia. Plussana toki se, että tutkimukset osoittavat, että sillä olisi

niksuu93 kirjoitti:Olen joskus aiemmin tavallaan kokeillut, mutta mm. yleistyneestä ahdistuneisuudestani johtuen toiminta vaati niin ylikeskittymistä että tuntui vaikealta. En tiedä, voisi kokeilla kyllä nyt uudelleen kun vointi parempi. Selvästi siitä kyllä apua on jos siihen vain kykenee, sen voin itsekin todeta. Mutta yhtään hermostuneemmalla tms. henkilöllä ajatusten pitäminen kasassa voi olla vaikeeta.

On muutenkin erittäin terapeuttista antaa vain ajatusten virrata ulos ja ikään kuin tyhjentää pää kaikesta stressistä.

Itse asiassa Mindfulnessissa ja myös kai zen-meditaatiossa ei ole tarkoitus keskittyä mihinkään tiettyyn asiaan vaan nimenomaan siihen ajatusten virtaan, kuuluviin ääniin, siihen miltä tuntuu jne. Tai ei oikeastaan edes keskittyä vaan antaa niiden olla ja katsella sivusta. Toki yleensä meditaatioharjoitukset aloitetaan sillä että keskitytään hengitykseen koska se on olevinaan helpompaa mutta olen huomannut että minulle sopii parhaiten hypätä suoraan tuohon "valikoimattomaan tietoisuuteen" jossa vaan katselen kaikkea mitä ulkopuolellani ja pääni sisällä tapahtuu. Tai siis yritän. Joskus voi olla että katselen aika pitkään ajatusta/tunnetta "vittu että tämä on tylsää ja selkäänkin sattuu ja olisi tässä tähdellisempääkin tekemistä". Mun mielestäni tuo on meditaatiota puhtaimmillaan. Jos on tarkoitus vaikka hokea jotain mantraa tai nimenomaan tyhjentää mieli, silloin meditaatiolla on päämäärä ja kuten sanottu, onko se enää meditaatiota? Ei sillä että mulla olisi tarve pelkistää asioita loputtomiin tai jotain...

Eli toisin sanoen sinä meditoit jo.

Terapeuttini puhuu usein mielen eri osista ja siitä, miten kaikilla on osa, se-joka-katselee. Mun nähdäkseni meditaatiossa nimenomaan siirrytään egon näkökulmasta sen-joka-katselee -näkökulmaan. Uskon että buddhalaiset tarkoittavat buddha-dhatulla nimenomaan sitä-joka-katselee, koska se tuntuu tavallaan itsestä erilliseltä osalta eikä sitten kuitenkaan. Luulen että oikeasti se tarkoittaa vain sitä että on suoraan tietoinen asioista sen sijaan että olisi niistä tietoinen kertomalla asioista itselleen.

On ihan eri asia kokea vaikka auringonlasku kuin sanoa itselleen "Onpas kaunis auringonlasku. Kylläpä minä nautin tästä." Ainakin tällaisella verbaalisella ihmisellä sanat yleensä tulee välittömän kokemisen tielle, ja välitön kokeminen on se juttu. Tästä syystä en pidä hyvänä asiana sitä että puhutaan seksin aikana; välitön kokemus heikkenee. Puhuminen voidaan hoitaa ennen tai jälkeen. Ja luin muuten yhden mielenkiintoisen artikkelin jossa joku synnytyslääkäri vastusti isien läsnäoloa synnytyksessä. Siksi, että sen mielestä naisten pitäisi mennä synnytyksessä sellaiseen primitiiviseen tilaan, mikä ei onnistu jos isä on paikalla koska se pystyy "tukemaan" vain verbaalisesti ja sanat häiritsee keskittymistä. Käy täydellisesti järkeen mun mielestäni. Vähän ehkä OT, mutta kaikenlaiset keholliset toiminnot voi olla hyvinkin meditatiivisia tai sitten ei.

Ahaa, tuota en tiennytkään. Aina oppii uutta.

Olen aina jotenkin kokenut meditoinnin tarkoittavan juuri noiden hengitysharjoitusten tapaisia harjoituksia. Tai esimerkiksi yrittää tyhjentää päätään ajattelemalla puhdasta valkoista lakanaa edessään (tällaisen jostain luin) ja unohtaa kaikki muu. Minusta tuollainen johonkin asiaan äärimmäinen keskittyminen on jotenkin tavallaan hankalaa, koska se on ikäänkuin eräänlainen "pakko", josta aivojen on niin helppo lipsua. Kaikkihan tietää mitä käy kun käsketään, että "älä ajattele punaista elefanttia". Vähän sama juttu jos kehotetaan "älä ajattele mitään muuta kuin valkoista lakanaa edessäsi" niin sitä tulee silloin kaikkea muuta ajateltua kuin sitä itse lakanaa.

Siispä mindfulness-tyylinen meditointi lienee minulle se sopivin.

Passepartout kirjoitti:Terapeuttini puhuu usein mielen eri osista ja siitä, miten kaikilla on osa, se-joka-katselee. Mun nähdäkseni meditaatiossa nimenomaan siirrytään egon näkökulmasta sen-joka-katselee -näkökulmaan. Uskon että buddhalaiset tarkoittavat buddha-dhatulla nimenomaan sitä-joka-katselee, koska se tuntuu tavallaan itsestä erilliseltä osalta eikä sitten kuitenkaan. Luulen että oikeasti se tarkoittaa vain sitä että on suoraan tietoinen asioista sen sijaan että olisi niistä tietoinen kertomalla asioista itselleen.

Tietoisuus todellakin on oma erillinen alueensa aivoissa, siellä missä korkeimmat aivotoiminnot sijaitsevat eli etuaivolohkossa. Se valitsee minkä alayksiköiden (näkö, kuulo, muisti, liikealayksiköt jne...) informaatioon keskitytään ja miten tulevaisuudessa toimitaan sen informaation pohjalta. Sisäinen ääni on pelkästään oma alayksikkönsä, se sijaitsee puhealayksikön vieressä aivoissa. Aina kun puhut itsellesi (mikä normaalitilanteessa on lähes 100% ajasta) pakottaa se osan tietoisuudesta ja psyykkisestä energiasta kulumaan tämän ylläpitoon. Normaalisti sisäinen ääni on äärettömän hyödyllinen, sillä se mahdollistaa symbolisen ajattelun.

Meditaatiossa tämä sisäinen ääni yritetään hiljentää muiden alayksiköiden ohella, jolloin tietoisuus pääsee puhtaasti vain lepäämään ja olemaan. Itselleni tehokkain keino mitä olen löytänyt on mantran käyttö. Mantran ideana on ylikirjoittaa sisäisen puheen alayksikkö (vähän sama kuin lähettäisi tietokoneelta kaiuttimeen pelkkää valkoista kohinaa niin kaiutin ei pysty tekemään muuta). Oma mantrani on yksinkertaisesti "Ommmmmmm......" (siis EI "Ommmmm, Ommmmm, Ommmmm). Ommmmmmmm... yksinkertaisesti jatkuu äärettömiin, koska sisäisen äänen ei tarvitse hengittää sisään tai ulos niin se pystyy tuottamaan sanoja tai ääniä joita normaali puhe ei pysty (kuten nyt yksi loputtomiin jatkuva tavu).

Esimerkiksi joogaharjoitukset sujuvat tässä tilassa melko helposti kun voi keskittää kaiken psyykkisen energian liikealayksikköön sisäisen äänen ja sitä kautta symbolisen ajattelun ollessa blokattuna.

Overlord kirjoitti: Tietoisuus todellakin on oma erillinen alueensa aivoissa, siellä missä korkeimmat aivotoiminnot sijaitsevat eli etuaivolohkossa. Se valitsee minkä alayksiköiden (näkö, kuulo, muisti, liikealayksiköt jne...) informaatioon keskitytään ja miten tulevaisuudessa toimitaan sen informaation pohjalta. Sisäinen ääni on pelkästään oma alayksikkönsä, se sijaitsee puhealayksikön vieressä aivoissa. Aina kun puhut itsellesi (mikä normaalitilanteessa on lähes 100% ajasta) pakottaa se osan tietoisuudesta ja psyykkisestä energiasta kulumaan tämän ylläpitoon. Normaalisti sisäinen ääni on äärettömän hyödyllinen, sillä se mahdollistaa symbolisen ajattelun.

Äärettömän kiinnostavaa. Ajatelkaa kun meille kerrottaisiin tämä jo tarhassa ettei ihmisen tarvitsisi elää vuosikymmeniä kuvitellen että se sisäinen puhe on SINÄ. Sitten hyvässä lykyssä sattumalta törmää johonkin opukseen joka saa ajattelemaan asiaa tarkemmin.

Mörkö kirjoitti:Itse meditoin lähes päivittäin ja koen sen hyvin voimaannuttavaksi. Olen jopa muutaman kerran nähnyt jonkinlaisia näkyjä, jotka olivat hyvinkin vaikuttavia. Toisella kerralla silmieni eteen ilmestyi aivan mielettömän kaunis ilotulitusten sarja. Kaikki värit olivat äärettömän selkeitä ja voimakkaan kontrastisia. Yhdenkin ilotulitteen hiipuessa kaikki ne pienen pienet tulipallerot laskeutuivat aivan aidon näköisesti. Ihan kuin olisin oikeasti katsonut taivaalla niiden loistoa. Aivan mahtava kokemus!

Kokemuksesi kuulostaa minusta hyvin mielenkiintoiselta, mutta myös aika pelottavalta. Olen kiinnostunut mindfulness-tyyppisestä meditaatiosta (liekö muuta aitoa meditaatiota olemassakaan), mutta koen sen hankalaksi harjoittaa. Näkyjä en kuitenkaan ole nähnyt ja jos näkisin, järkyttyisin varmaankin sydänjuuriani myöten. Siksi minua kiinnostaisi kysyä, eikö tuollainen näky lainkaan pelästyttänyt sinua? Kun kumminkin tosiasia on, että 99,999 % ajastamme emme näe näkyjä, ainakin jos olemme psyykkisesti terveitä. Kuinka kauan ja minkä tyyppistä meditaatiota olet harjoittanut? Onko sinulla joitakin esikuvia meditaation harjoituksessa?

Theo kirjoitti: Kokemuksesi kuulostaa minusta hyvin mielenkiintoiselta, mutta myös aika pelottavalta. Olen kiinnostunut mindfulness-tyyppisestä meditaatiosta (liekö muuta aitoa meditaatiota olemassakaan), mutta koen sen hankalaksi harjoittaa. Näkyjä en kuitenkaan ole nähnyt ja jos näkisin, järkyttyisin varmaankin sydänjuuriani myöten. Siksi minua kiinnostaisi kysyä, eikö tuollainen näky lainkaan pelästyttänyt sinua? Kun kumminkin tosiasia on, että 99,999 % ajastamme emme näe näkyjä, ainakin jos olemme psyykkisesti terveitä. Kuinka kauan ja minkä tyyppistä meditaatiota olet harjoittanut? Onko sinulla joitakin esikuvia meditaation harjoituksessa?

Ensimmäisen kerran eteeni ilmestyi räjähdys. Muistutti hieman sitä Macgyverin alkutunnarin räjähdystä Se tuli kovaa ja vasten tajuntaa. Koko kehoni nytkähti ja otin jonkinlaisen reaktiomaisen suojausasennon. Silloin kyllä pelästyin aivan mielettömästi. Hetken päästä jo naurahtelin asialle.

Harvoin noita tulee, mutta ei ne pelota, kun oloni on muutenkin niin kovin raukea ja ne ovat kauniita ja lähinnä vain kyyneleet silmissä ihailen niitä. Näemmehän me joka yö "näkyjä".. Oletan, että ne tulevat juuri siinä jossain unen ja valveillaolon rajamailla. Näen usein myös ns. valveunia ja ajattelenkin, että ne ovat hyvin lähellä toisiaan.

Olen harjoittanut meditaatiota nyt n. 6-7vuotta. Niin, kaikkihan ne taitaa olla jonkinlaista mindfullnessia. Harjoitukset vaihtelee. Hengitykseen keskittyminen, tietoisuuteen keskittyminen ja lähes joka ilta teen jonkinasteisen lihasrentoutusharjoituksen. Edelleenkin huomaan lähes joka kerta olevani juuttuneena ajatusvirtaan. Sitten vain huomio takaisin alkuperäiseen kohteeseen.

Esikuvia? Jos tarkoitat henkilöitä, niin ei varmaan ketään yksittäistä. Kovasti kiehtoo nuo tiibetiläiset munkit, jotka elävät hyvin kurinalaista elämää. Eivätkä ole mitään "uskontohörhöjä", vaan osallistuvat usein. esim väittelyihin oman uskontonsa tiimoilta.