Liikunta ja kaikenlainen pelaaminen on jeesinyt itseäni paljon. Ei ole meikäläistä kovinkaan sporttisella varrella siunattu ja sen lisäksi on ollut reippaasti ylimääräistä tuossa keskivartalossa, mutta nyt näyttää että tuosta on päässyt yli ja olo on usein helvetin vapautunut. Vapaita sielujahan me ISTP:t ollaan.
Edelleen koen ahdistusta ja jännitystä isossa ryhmässä mihin ei voi vaan sulautua joukkoon ja olla omissa ajatuksissaan, mutta tuokin on helpottanut viimeaikoina. Itse ainakin uskon, että itsestään oppimalla ja itseään ymmärtämällä ahdistus ja masennus alkaisi helpottamaan. Pitää vaan muistaa aina välillä ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä ulos, sitten voi taas olla sen päivän itsekseen turvassa kotona..
Onko muilla ISTP:illä samanlaisia / muita ajatuksia.
vaikka olemme vähemmistö noin maanlaajuisesti.
